Pienenpolun pirut

 
Lähdettiin tänään ajamaan yhdeksän aikaan Lievestuoreelle päin, Marilynin kasvattajan Kirsin luokse kyläilemään Pienenpolun kenneliin. Marilyniä ei hirveästi kiinnostanut aamulla edes lähteä, kun se on yleensä tottunut nukkumaan mun kanssa pitkään jos on vapaata. :D Kirsillä sitten kahviteltiin, nähtiin ihania pieniä pentuja (rakastuin perhoskoiran pentuun).  Ja eipä Marilyn paljoakaan pennuista välittänyt, olisi halunnut leikkiä kovasti, mutta pennut olivat vielä niin pieniä ettei oikeen viitsinyt antaa leikkiä, on näillä isommilla kuitenkin vähän rajummat leikit.
Saipa Marilyn myös uuden ystävän, herrasmiehen, Pienenpolun Arskan. Marilynin siskoa Maisaa nähtiin myös, siskokset on kyllä todella samannäköiset, vaikka Maisa on black & tan ja Marilyn musta, samanlaisia sählääjiä ja hössöttäjiä ovat jokatapauksessa kumpikin.

Marilyn ja Arska leikkimässä.

Arska ja Marilyn

Pp Marilyn ja Pp Arska

Siskokset Pienenpolun Miss Maisa ja Pienenpolun Marilyn

Marilyn lähti väsyneenä ja masentuneena kotiin, koska kaverit jäi Lievestuoreelle. :D

Koiranäyttelyt - kehäkäyttäytyminen

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa Marilynin kehäkäyttäytymisestä, kun treenattinkin tänään sitä vähän syksyisessä ulkoilmassa.


Rasittavaa, kun Marilyn käyttäytyy näyttelyharjoituksissa todella hyvin, mutta kun päästään näyttelypaikalle ja kehään, niin seisottamisessa se rupeaa pomppimaan päin ja hermostuu, hihnakäyttäytyminen on onneksi hallussa kehässä, sekä harjoituksissa. En tiedä johtuuko Marilynin käyttäytyminen kehässä sitten minusta. Jännittää aina aika paljon, kun menee kehään, ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Koira varmasti jännityksen minusta vaistoaa, vaikka ihmiset ei sitä huomaisivatkaan.
Kun tuomari katsoo koiran liikkeitä, yleensä meillä menee hyvin, eikä Marilyn hermostu tai turhaudu ja sen vuoksi pompi päin. Pöydällä seisottaminen menee aina hyvin, antaa tutkia joka paikan, katsoa hampaat ja mittakeppikään ei mitään haittaa. Harmi vain, ettei tuomarit yleensä kleinejä pöydällä arvostele koko aikaa, vaan maassa myös seisotetaan.
Jatkanpa vielä vähän maassa seisottamisesta, en ymmärrä miksi tuomarit eivät tykkää, jos antaa koirille makupaloja kehässä tai edes makupala ei saa olla näkyvissä, sitten tulee heti sanomista...? No, ei sille mitään mahda, näin se vain on. On meidän koirat muuten upeita! (:

 

 

Tästä Marilynin näyttelytuloksiin!

Koirien vaatetuksesta - viisastako vai ei?

 
Uusi Koiramme lehti putkahti eilen postilaatikosta, siinä selaillessani sitä, esiin tuli artikkeli: ''Koirien muotivaatteillakin näytetään, että rahaa on.''.
Rupesin lukemaan, laitan pätkän tähän: ''Lemmikkieläinbisneksessä ei pennillä pelata. Muoti on tullut jäädäkseen, ja siinä pyörivät jo kymmenet, jopa sadat miljoonat eurot. - Koirille suunnatut muotivaatteet ovat tapa näyttää, että rahaa on. Koirien muodissa näkyy ihmisen sosioekonominen status, sanoo dosentti Annamari Vänskä.''

Kuva lehdestä

Tähän ajattelin ottaa kantaa kuvien, sekä omien kokemuksien kera. Me ei Marilynin kanssa rahaa käytetä paljoa koiran vaatteisiin, sadeasuja, viilennysmantteli ja pari villapaitaa löytyy, mutta ei niihin ole paljoa rahaa mennyt. Kirppiksiltä löytyy hyvin käytettyjä, jopa uusia koiran vaatteita, turha on kalliita pukuja ostaa, kun hyvääkin voi saada halvalla. Kannattaa myös etsiä lemmikkikauppojen alennusmyynneistä, mm. Lemmikkistoressa ja Peten koiratarvikkeessa on tälläkin hetkellä hyviä alennuksia vaatteista.
En ymmärrä miksi sitten ottaa koira, jos se on pelkkää materiaa ja lelu, jota puetaan ja remmotaan joka suuntaan uuteen kotiin tultuaan. Minulle Marilyn on ainakin perheenjäsen, jonka terveydestä ja hyvinvoinnista huolehditaan, eikä pakoteta pitämään epämukavia vaatteita. Onneksi Marilyn kuitenkin mielellään pitää kylmällä ja sateisella säällä sadepukua tai villapaitaa, tai vaihtoehtoisesesti kuumalla säällä viilennysmanttelia joka kastellaan vedellä.
Äitini on myös tekemässä Marilynille säärystimiä, ettei talvella tarvitse koiran hampailla repiä lumikökköjä pitkistä tassunkarvoista pois. Eli Marilyn pukeutuu tarpeen vaatiessa vain käytännöllisiin ja mukaviin vaatteisiin. 


Marilynin ''vaatekaapin'' sisältö: 

punainen villapaita

oranssi heijastimilla ja vuorella varustettu sadetakki

Hurtan sadetakki

vauvan vaatteesta villapaita Marilynille

heijastinliivi

korupanta kaulassa

korupanta

Sitten vielä eilisestä päivästä, käytiin eilen Heinolassa Lemmikkistoressa, jonka asiakaspalvelua voin kehua erinomaiseksi, tietoa ja taitoa riittää! Kävin hakemassa Marilynille biotiiniä turkin kasvua varten, kun ei raasulla ole pohjavillaa ollenkaan ja ostinpa myös noutokapulan tokoilua varten, kaikenkaikkiaan mukava päivä!

Lemmikkistore

Uuden noutokapulan kanssa!

Ensimmäinen luku

Päätin siis aloittaa blogin kirjoittamisen omasta ensimmäistä koirastani Pienenpolun Marilynistä, koirahullujahan tässä ollaan.Vähän aluksi voisin kertoa Marilynin tähän astisesta elämästä.

Marilyn syntyi 10.4.2012, on nyt siis 1 vuoden ja 6 kuukauden ikäinen juuri tänään! Ja vaikka on niin nuori, niin ollaan jo paljon saavutettu. Pentuna vähän ehkä hampaita kiristelemällä opittiin sisäsiisteys, arkitottelevaisuutta osataan jo hyvin, tokon alkeet suoritettu, näyttelyistä käyty pokkaamassa yksi serti, mikä on jo todella hyvä saavutus! Mätsäreissä pärjätty hyvin ja junior handlereiden kisakoirana toimittu, ja lisää hyviä hetkiä edessä. Suunnitteilla on monia näyttelyitä, kaverikoiraksi ryhtymistä ja lisää tokoilua!  

 

 

1-vuotissyntymäpäivänä

Lahden pentunäyttelyssä 2012 ROP-pentu
tuomarina Esa Ruotsalainen

Marilyn ensimmäisenä joulunaan, ja paljon lahjoja!

Juuri uuteen kotiin saapuneena!

Kuono ja tassu - iloisessa ja ilmeikkäässä koirakuvauspäivässä

Ensimmäinen serti, Heinola KV
tuomarina Astrid Lundava, Viro

Junior Handleri Emmin kisakaverina

Mäntsälän koirakerhon mätsärissä
sinisten pienten aikuisten 2!

Marilyn nykyään

 

Siinä vähän kuvia Marilynistä, niinkuin jo sanoin että paljon on jo saavutettu, ja lisää on paljon edessä!